Helsingin Sanomien artikkeli Yrittäkää nyt keskittyä (HS 5.6.) kertoi työntekijöille järjestettävistä keskittymiskoulutuksista. 47 sekuntia on aika, jonka työntekijät keskimäärin keskittyvät yhteen asiaan. Muuten, hyvä businessidea! Kouluissa on havaittu sama ongelma.
Välillä tuntuu, että tekoäly uhkaa lamauttaa oman ajattelukykymme ulkoistaessamme tiedon keruun ja käsittelyn. Riittääkö edes hiottu ”prompti” samaan, mihin oma kriittinen ajattelu, vuorovaikutus muiden kanssa ja johtopäätösten (itse)tekeminen parhaillaan johtaa?
Työskentely ja elämä yleensä on sirpaloitunut erilaisten virikkeiden, älylaitteiden, 100 %:n tavoitettavuusvaatimusten, työelämän haasteiden ja maailman hektisyyden vuoksi. Aivoparkamme ovat vielä kivikaudella, jolloin kiire oli vain kerätä ruokaa varastoon.
Uutta oppimaan
Kuuntelin mielenkiintoista esitystä Ekonomiliiton Business Beyond Today -tapahtumassa 5.6. Riikka Tanner https://www.riikkatanner.com esitteli Top10 eniten kasvavaa taitoa vuoteen 2030 mennessä. Kuukautta aikaisemmin sama teema oli esillä myös SITS25-tapahtumassa Lontoossa https://www.servicedeskshow.com.
Riikka Tannerin 10 taitoa sisälsivät luovan ja analyyttisen ajattelun. Listalta löytyy myös teknologian lukutaito, resilienssi, joutavuus ja ketteryys sekä uteliaisuus ja elinikäinen oppiminen.
Samoja taitoja löytyi myös SITS25-tapahtumassa SDI:n (Service Desk Institute) esityksen listalta: ongelmanratkaisutaidot, tunneäly, analyyttinen ajattelu, kriittinen ajattelu ja henkilökohtainen resilienssi.
SDI:n TOP ITSM-trendit vuodelle 2026 ovat asiakaskokemuksen tärkeys, generatiivinen tekoäly, chatbotit ja virtuaaliset agentit, koneoppiminen ja älykäs automaatio. Samalla kun tekoäly ”trendaa”, pitäisi myös oman ”älykkyytemme” kasvaa ja kukoistaa.
Missä näitä taitoja opitaan?
Riikka Tanner sanoi esityksessään, että on lopetettava tekoälyn pitämien ihmistä täydentävänä asiantuntijana. Sen sijaan on keskityttävä siihen, miten me täydennämme tekoälyä. Ei niin, että annamme sille määräysvallan, vaan miten voisimme hyödyntää sitä aivojemme kapasiteettia, jota tekoälyllä ei (ainakaan toistaiseksi) ole: Luovuutta, joustavuutta, uteliaisuutta, ketteryyttä… Tietotyöläisten pitäisi siis keksiä itsensä uudelleen.
SDI:n tekemän tutkimuksen mukaan IT-ammattilaisten tulevaisuuden odotuksissa on sekä positiivisia että negatiivisia asioita. AI-dominanssi näkyy molemmissa. Positiivisia odotuksia ovat mm. tehokkuuden lisääntyminen, työtä helpottavat AI-agentit ja digitaaliset assistentit. Pelkoina taas nähdään eettiset kysymykset, ajattelun ja oppimisen rapautuminen, työpaikan mahdollinen menetys ja tietoturvallisuus.
Myös johtamiselta edellytetään uudenlaista strategiaa. Tannerin mukaan pitäisi luoda uusi mindset suhtautumisessa muutokseen, oppia oppimaan, luoda oikeat rakenteet ja löytää työkalut, jotka tukevat muutosta, ajattelua ja oppimista.
Hypeä vai strategiaa
Työkaluista puheen ollen: SITS25-tapahtumassa oli ymmärrettävästi useita tekoälyyn liittyviä esityksiä, mutta myös kriittistä ajattelua. Esityksessä A must-have or just another requirement checkbox Misha Macinski toi hyvin esille sen, mitä haasteita tekoäly-hype on tuonut työkalupuolelle. Mikä on yleensä automaatiota, mikä ei? Ovatko AI chatbox, tikettiyhteenvedot ja muu raportointi, automaattivastaukset tai tekstin kääntäminen jo ns. peruskamaa? Pitäisikö huomio siirtää esimerkiksi laajavaikutteisten häiriöiden ja muutosriskien suuntaan, eli hyödyntää tekoälyä syiden ja seurausten tutkimisessa?
Perusohje on, että ensin strategia kuntoon! Valitsemmeko uuden työkalun laittamalla vaatimuksiin “Tool must include AI-driven ticket routing” vai ”Tool must reduce misrouted incidents by 30% in 6 months.” Iso ero!
Analyyttinen ajattelu, kriittisyys ja luovuus vaativat meiltä keskittymistä ja tahtotilaa. Kuinka monessa organisaatiossa on keskitytty miettimään, millaista osaamista ja kyvykkyyksiä tarvitsemme tulevaisuudessa sen sijaan, että mietimme, mitä ihmettä voisimme automatisoida. Mennäänkö siis työkalu edellä tulevaisuuteen?